Tiiättekö kun on niitä päiviä, kun tajuaa ettei oikeastaan
ole ainakaan kahteen viikkoon nyppinyt kulmakarvoja tai uhrannut
niille oikeastaan yhtään kovinkaan suurta ajatusta? Sitten sitä
katsoo dokumenttia strippareista, joilla on täydelliset kulmakarvat,
ja muistaa niiden omien olemassaolon. Ai, ette? Seuraavana aamuna
sitä kuitenkin yrittää edes jotenkin saada ne omat karvat ojennukseen. Tuloksetta, ja mitä kauemmin niiden parissa
väkertää, niin sitä absurdimmiksi kaikki muuttuu.
Onni on isot silmälasit, joiden takaa mokomat eivät oikeastaan
edes näy. Kuva liittyy.
Ja maailma jatkaa eloaan.
-Mira
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti