17. maaliskuuta 2015

Herbaderb derby

Vuodenvaihteessa kuuluu tunnetusti aloittaa uusi liikuntaharrastus, ja sitten lopettaa se noin kuukauden kuluttua. Tänä vuonna ajattelin tehdä poikkeuksen, ja aloittaa uudella lajilla vasta helmikuun alussa. Oli ilmeisen kannattavaa, sillä mulla on vieläkin menossa kuherruskuukausi roller derbyn parissa! Ajattelin nyt vähän valottaa, mistä tässä äärimahtavassa lajissa on oikein kyse, ja miksi tää on mun mielestä parasta ikinä.

luikkakuva
Meitsin koivet maanantain treenien jälkeen. Huomaa kukkaleggarit ja törkeen hienot polvisuojat.
Roller derby on siis kontaktilaji, jota pelataan rullaluistimilla kahden joukkueen voimin. Ottelu koostuu kahdesta 30min erästä. Laji juontaa juurensa 1800- ja 1900-luvun taitteeseen, joskin nykyderby on urheilulajina hyvinkin uusi. Roller derbyä harrastetaan sekä tasaisella radalla että kaltevalla banked trackilla. Näistä kahdesta muodosta flat track on Suomessa selvästi se pelatumpi versio.

Yksi aika iso osa roller derbyä on pelaajien "taitelijanimet". Nämäkin juontavat juurensa lajin telkkudraamahistoriaan, kun derbynäytökset käsikirjoitettiin ja pelaajien välistä draamaa puitiin kuin showpainissa konsanaan. Jonkun mielestä ehkä vähän lapsellista, mutta minusta on ihan mahtavaa ettei kovassakaan turpaanmättämislajissa tarvitse ottaa itseään aina kamalan vakavasti! 

Itse siis luistelen tällä hetkellä Kallio Rolling Rainbow:n alkeiskurssilla, mutta minimum skillsit (lähtötasokoe, jossa katsotaan ettei ole väärällä tavalla vaaraksi muille tai itselleen) läpäistyäni siirryn pelailemaan ihan oikeaan joukkueeseen. Minimum skillssit, tuttavallisemmin minarit, pyrin suorittamaan toukokuussa. Kallio Rolling Rainbow on WFTDA:n alainen seura, joten minimivaatimuksista ei tingitä!

Luistelutreenejä meillä on 1-3 viikossa, ja ilman luistimiakin treenaillaan säännöllisesti. Jo näin puolentoista kuukauden jälkeen huomaan ihan valtavan kehityksen sekä kunnossa että tekniikassa. Ja vaikka edelleen ollaan aika kaukana peleihin tarvittavasta tasosta, ei se menoa haittaa. Alkeiskurssilla on tosi hyvä meininki, ja tuon porukan kanssa on kyllä aina niin mahtava tsemppi ja kannustus päällä ettei tosikaan! Positiivinen sosiaalinen paine pitää, ainakin mun kohdalla, huolen ettei treeneistä luisteta ilman oikeesti hyvää syytä. 

Roller derby sekoittaa sopivassa suhteessa tekniikkaa, vauhtia ja maailmanomistaja-asennetta. Luulenkin, että oon vihdoin löytänyt sen _the oikean_ urheilulajin mulle. Oon myös ihan innoissani alkavasta ulkoluistelukaudesta, ja tänään postin mukana tulleista ulkorullista. Lisää aiheesta siis luvassa heti kun pääsen niitä testailemaan!

Ja hei oooh, blogin 20. postaus! Nyt ollaan meinaan jännän äärellä.

-Annika

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti